MINUSTA - HISTORIA

Tässä hieman taustoistani ja kuinka olen päätynyt koira harrastajaksi. 

Olen kasvanut koirien keskellä koko ikäni. Lapsuuteni olen elänyt usean koiran ympäröimänä ja lapsuuden kodissani meillä olikin 4 pitkäkarvaista collieta, pitkäkarvainen mäyräkoira ja terrieri mix. Oma koiraharrastukseni on alkanut jo nuorena.

Ensimmäisen oman koirani otin, kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana. Koira oli saksanpaimenkoiran ja huskyn sekoitus, Nita. Myöhemmin kun Nita täytti 2v hän sai kaverikseen napolinmastiffin Odinin. 

Nitan kanssa harrastelimme lähinnä omaksi iloksi perustottelevaisuus asioita. Nitan monirotuisuuden vuoksi emme kokeneet tarvetta kilpailu- ja koetoimintaan. Napolinmastiffini Odin otettiin nimenomaan näyttelykoiraksi. Hänen kanssaan pääsimme osallistumaan näyttelyyn ainoastaan yhden kerran, kun Odin sairauksiensa vuoksi (joiden kanssa taistelimme koko hänen lyhyen ikänsä ajan) joutui näistä kehistä jäämään pois. Odin eli vain 5v asti, kun jouduimme hänestä sairauksien takia luopumaan. Tuo Odinista liian aikaisin luopumisen tuska, ajoi minut hyvin synkkiin vesiin ja päätin etten Nitan lisäksi ota itselleni omaa koiraa vähään aikaan. En oikein kykene vieläkään puhumaan Odinista, koska iso kaveri jättää ison tassunjäljen sydämeen. Nita eli 10 vuotiaaksi asti ja saimme hänen kanssaan elää yhdessä täyden elämän.

Neljä poikaamme syntyivät ja pienten lasten hoitamisessa oli moneksi vuodeksi paljon uutta, ihanaa ja iloista touhua minulle. Nautin 4 poikiemme kanssaan touhuilusta, enkä tuona aikana ehtinyt edes ajatella koiran ottamista. Kädet olivat muutoinkin täynnä kaikenlaista puuhaa. Pojat kasvoivat isommiksi ja sen myötä minulle jäi eritavalla aikaa. Sen myötä huomasin, että Odinista sydämeen jääneet arvet alkoivat ajan myötä helpottaa ja ajatukseni alkoivat suuntautua jälleen yhteen elämäni suurimmista rakkauksista, koiraan. 

Aloin siis pohtia mikä olisi tähän elämän tilanteeseen sopiva rotu minulle. Halusin pienen, mutta vahvan koiran (asuimme tuolloin rivitalossa). Koiran joka jaksaisi lähteä kanssamme patikkaretkille ja on sopivan kokoinen ottaa mukaan telttaan. Tiesin haluavani alkaa harrastaa ToKoa ja sitä myöten mietin mikä olisi minulle sopivin rotu. Koin, että FC1 lammas- ja karjakoirat kategoria sopii koulutettavuus ominaisuuksien puolesta itselleni parhaiten. 

Aika pitkälti näistä syistä päädyin valinta vaihtoehtoihin Welsh corgi pembroke vai Welsh corgi cardigan. 

Cardigan vei näistä voiton. 

Syyt olivat: luonne kuvaus ja kyllä myös ulkonäkö viehätti itseäni enemmän.

Tästä pääsemmekin nykyhetkeen, jossa riittääkin paljon enemmän kerrottavaa ja se jatkuu nykyhetki osiossa....